Musiikkileikkikoulun
opettaja
Opetusfilosofiani pähkinänkuoressa:
"Leikki on luovuutta parhaimmillaan. Spontaanisuus ja lapsenkaltaisuus kantaa pitkälle."
- Musiikkileikkikoulu pitää sisällään kolme sanaa; musiikki, leikki ja koulu. Musiikkileikkikoulun opettajana haluan painottaa eniten sanaa leikki, joka tuntuu olevan katoava voimavara jo melko pienenkin lapsen elämässä tänä päivänä.
- leikistä on hyvin lyhyt matka luomiseen, sillä leikkiessä lapsi luonnostaan eläytyy, näyttelee eri rooleja ja luo uusia tilanteita.
-haluan tuoda lapselle turvallisen ja elämyksellisen tilan, jossa voimme yhdessä musiikin ja leikin kautta nauttia musiikista, oppia eläytymään ja luomaan sekä samalla oppia myös musiikin alkeita.
Pedagoginen osaamiseni:
Musiikin varhaiskasvatus
Aloitin musiikkileikkikoulun opettajana työskentelyn Leppävaaran musaamolla 2015, jossa minulla oli kolme muskariryhmää: 0-2-vuotiaat, 0-6-vuotiaat ja 5-6-vuotiaat. Kehityin todella paljon näiden muutamien kuukausien aikana. Minulle kertyi paljon opetusmateriaalia ja ryhmienhallintakyky on kasvanut. Opin saamaan paremmin ja paremmin ja nopeammin yhteyden lapsiin ja opin hahmottamaan, mitä ja miten heille kannattaa opettaa.
Keväällä 2016 aloitin Jamkidsillä opettamaan kuutta ryhmää; kahta taaperoryhmää, yhtä rytmimuskariryhmää ja kolmea bändimuskariryhmää. Tämä oli iso oppikokemus. Bändimuskarissa opin opettamaan bändisoittimia lapsille perinteisten muskarisoittimien rinnalla. Jouduin myös toteamaan, että aina, suuren ryhmän ollessa kyseessä, täysillä heittäytyminen ei olekkaan paras vaihtoehto. Joskus joutuu vain tekemään rauhassa ja keskittymään siihen, että lapset eivät liikaa riehaannu. Toisaalta on ollut hienoa huomata, että yleensä, kun keksii tarpeeksi kiinnostavan leikin, kaikki lapset pysyvät mukana ainakin valtaosan ajasta.
Tänä päivänä on myös paljon erilaisia oppijoita, eli lapsia joilla on ns. oppimis tai keskittymisvaikeus. Tämä on välillä haasteellista. Tällöin olen oppinut, että tärkeintä on pitää hyvänä kommunikaatio vanhempien kanssa ja tarpeeksi ajoissa pyytää vanhempaa mukaan tunnille, jottei koko ryhmä kärsi.
Keväällä 2017 aloitin työt Loviisan musiikkiopistossa, jossa otin vastaan taas uuden haasteen. Ryhmät olivat kaksikielisiä ja neljä ryhmistä kokonaan ruotsinkielisiä. Opettelin opettamaan ruotsin kielellä ja keräsin ruotsinkielistä materiaalia. Sijaisuuteni päättyi 2018 kevään lopussa.
Valmistuin keväällä 2018 musiikin varhaiskasvattajaksi ja syksyllä 2018 aloitin työt Lasten Kulttuurikeskus musikanteilla. Kehittelimme yhdessä Poppismuskarikonseptin, jossa perinteisten lastenlaulujen kanssa lauletaan ja liikutaan myös popmusiikkikappaleiden parissa. Myöhemmin aloitimme myös kehittelemäni Popstar kerhon, joka on ikäänkuin muskarin jatke 7-8-vuotiaille. Laulaminen ja soittaminen jatkuvat leikin ja heittäytymisen kautta. Koin, että molemmat konseptit oli hieno kokemus saada toimimaan ja sain koko ajan kehitysideoita spontaanisti lapsilta yhdessä tehdessä.
Keväällä 2019 aloitin Kultur och musikskolan Sandelsissa musiikkileikkikoulunopettajana, ensin päiväkodeissa ruotsinkielellä ja keväällä 2020 aloitin sijaistamaan myös varsinaisen musiikkiopiston ruotsinkielisiä ryhmiä. Sain lisää varmuutta ruotsinkielisenä musiikkileikkikoulunopettajana. Korona-aikana opin vielä lisää tehdessäni muskarivideoita ruotsinkielellä.
Laulunopettaja
Ennen Metropolian varhaismusiikkikasvatuksen opintojani minulle on kertynyt pedagogista osaamista laulunopettajana ja laulujooganopettajana. Olen opettanut pop-laulua aktiivisesti vuodesta 2003 lähtien. Oppilainani on ollut kaikenikäisiä ja erilaiset lähtökohdat omaavia laulunharrastajia ja laulajia. Suurin kohderyhmä on ollut kuitenkin 25-40-vuotiaat naiset. Joukossa on ollut myös joitakin miehiä ja nuorin laulunoppilaani on tainnut olla 10-vuotias poika.
Ensimmäisen lauluoppilaani hankin opiskeltuani popjazz laulua Jyväskylän Konservatoriolla ammattipuolella noin vuoden verran. Silloin opettajani suositteli, että kannattaa ottaa ainakin yksi oppilas, sillä hänen avullaan oppisin paljon itsekkin. Tämä piti hyvin paikkaansa ja pitää edelleenkin. Laulunoppilaiden johdosta on pakko pitää omaakin instrumenttia kunnossa, kehittää itseään ja hieman olla selvillä ajan trendeistäkin.
Jokainen oppilas on yksilö sekä persoonana, että laulajana. Kahta samanlaista ei ole. Tämän olen vuosien varrella huomannut. Vaikka olen vuosien saatossa oppinut melko nopeasti analysoimaan oppilaan äänen ja mitä pitäisi tehdä toisin, oppiminen on jokaisella yksilöllinen prosessi ja se, kuinka asiat oppii ja miten kauan oppimisessa menee, mitkä mielikuvat auttavat ja mitkä milloinkin. Mikä vie milläkin hetkellä eteenpäin, kuinka motivoida ketäkin. Näitä asioita on oppinut vuosien saatossa. Samoin on oppinut paljon erilaisista laulusoundeista ja tavoista tuottaa ääntä, kun on yrittänyt jokaisen kohdalla ymmärtää sen, kuinka hän tuottaa ääntä ja oppia itsekkin enemmän niitä asioita, mistä oppilaani ovat kiinnostuneita.
Olen itse käynyt laulutunneilla 19-vuotiaasta lähtien. Väliin on mahtunut vuosia, jolloin en ole ollenkaan käynyt tunneilla, mutta nyt taas Metropolian opinnot aloitettuani, olen käynyt tunneilla nyt kolmatta vuotta. Aloitin ensin sävellyspuolella ja vaihdoin sitten varhaismusiikkikasvatuksen puolelle. Eri opettajilta olen oppinut paljon erilaisia tapoja opettaa ja laulaa. Omakin opettaminen tuntuu aina muuttuvan välillä paljonkin sen mukaan, kuka opettaja on sillä hetkellä opettajana.
Laulujoogan opettaja
Laulujoogaa olen opiskellut Intiassa kahteen otteeseen ja opettanut ryhmissä vuodesta 2010. Olen opettanut monenlaisia ryhmiä; firmoissa, psykoterapeuteille, konservatorion laulajille, musiikkiopistojen rehtoreille... Suurin kohderyhmäni on ollut 30-60-vuotiaat naiset, jotka harrastavat joogaa ja pitävät musiikista tai laulavat kuorossa. Joukossa on ollut myös ammattilaulajia, ihmisiä, joilla on ns. laulukammo, tai jotka ovat olleet arkoja käyttämään ääntään, tai joilla on äänen kanssa ongelmia. Tämä ryhmien opettaminen on oma lajinsa ja siihen olen harjaantunut vuosien varrella. Tuntuu, että tässä opettamisessa tärkein asia on läsnäolo, kun ryhmässä on monta. Niin, että kaikki tuntevat olonsa huomioiduksi ja jaksavat olla mukana koko kurssin ajan. Läsnäoloa olen oppinut itse meditaation kautta, sekä opettamalla ja rentoutumalla tilanteessa. Opettaja on kuin instrumentti, jonka eri osat toimivat paremmin yhdessä ja joka soi paremmin, mitä enemmän sitä harjoittaa. Opettajan instrumenttiaan voi harjoittaa kiinnittämällä huomiota eri osa-alueisiin eri kerralla.
Artisti
Pedagogista taitoa on karttunut minulle myös laulaja/artistina/esiintyjänä vuosien varrella keikkailun kautta, niin että olen voinut opettaa sitä myös oppilailleni.
Opetusfilosofiani laajemmin:
Yhdistän eri puolet itsestäni
Koska olen muusikkona ja opettajana ehtinyt tehdä monenlaista vuosien varrella, nämä kaikki asiat nivoutuvat yhteen opettaessani. Luovuus, esiintyminen, musiikin avulla rauhoittuminen (laulujooga) ja leikki yhdistyvät pitäessäni muskaria.
Yhdessäolo
On tärkeää, että tehdään yhdessä ja tuetaan lasten yhdessäoloa ja leikkiä. Kunnioitus toisia kohtaan ryhmässä ja yhteinen kiva opettavat lapsille sosiaalisia arvoja ja käyttäytymistä.
Opettajalla on tärkeä tehtävä luoda mukavalle yhdessäololle hyvät puitteet. Toisaalta pitää tarpeeksi ryhmää kurissa, toisaalta pitää ilo ja leikkimieli mukana ja puuttua heti siihen, jos joku lapsista jää sivuun tai joku kiusaa jotakuta.
Tasa-arvo
Yritän myös nähdä lasten erot ja antaa haastavamman tehtävän sille, joka on pitemmällä asiassa.
Tärkeintä on, että jokaiselle lapselle tulee onnistumisen kokemuksia tunneilla. Tämän vuoksi on tärkeää muistaa huomioida jokaista lasta ja kehua ja kannustaa.
Positiivinen kokemus musiikista ja luovuudesta
Muskari on vain vajaa tunti viikossa pienen lapsen elämässä, mutta se voi olla merkittävä sekä hyvässä että huonossa mielessä. Tunnista on pyrittävä tekemään mieleinen lapselle, niin että lapselle jää innostunut olo ja positiivinen kuva musiikista. Vasta tämän jälkeen tulevat opetettavat asiat. Tai niitä pitää miettiä tämän kautta.
Pyrin myös käyttämään tunneilla sadutusta ja säveltämistä yhtenä metodina. Samoin saatamme vaikka piirtää ja säveltää yhdessä näistä piirroksista. Jos tunnilla on käytettävissä syntetisaattori, saatan kysellä lapsilta, mikä soundi kuvaisi mitäkin asiaa parhaiten. Näin pyrin menemään leikistä luovuuteen sujuvasti, jolloin pyrin siihen, että lapsille syntyy matala kynnys luoda ja, että luovuus kytkeytyy leikkiin.
Leikki
Pienempien lasten kanssa leikki on se avainsana, isompien 6-7-vuotiaiden kanssa voidaan jo enemmän hakea innostusta itse soittamisen haasteista.
Koen tuntikokonaisuuden seikkailuna maailmassa. Itse eläytyen vien lapset tähän maailmaan ja siellä alamme seikkailla ja leikkiä laulujen ja musiikillisten asioiden parissa
Tarkka suunnittelu ja selkeys
Suunnittelen tunnit tarkkaan ja opettelen laulut ja suunnitelmat ulkoa. Kun alan tekemään suunnitelmaa, mietin ensin, mitä haluan opettaa lapsille, onko se perussyke, kanteleensoitto, kolmijakoisuus jne.. Tämän lisäksi on kuitenkin aina oltava valmiina muuttamaan suunnitelmaa spontaanisti, jos joku juttu ei toimikkaan tai ryhmä on vaikka poikkeuksellisen levoton. Tunnilla on tärkeää olla selkeä ja aina yhden askeleen edellä siitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.
Heittäytyminen
Esiintyjä minussa tykkää heittäytyä ja vetää kaikki mukaan tunnelmaan. Leikitän myös mielelläni erilaisten roolien kautta ja käsinukeilla jne. Otan välillä muskarissa selkeästi esiintymisnäkökulman mukaan vanhempien lasten kanssa ja harjoittelemme jonkin soittotilanteen esitykseksi.
Itse en vierasta hieman riehakastakin menoa ja koen, että se on myös osa asiaa, kun heittäydytään leikkiin ja musiikkiin. En siis koe, että muskarilaisten pitäisi istua koko ajan rauhassa paikallaan, vaan ryhmästä riippuen, välillä saatamme olla ja liikkua hyvin vapaastikin luokassa.
Musiikin eri aspektit
Tunneilla käytän lauluja eri tarkoituksiin. Toiset laulut ovat selkeästi uusien asioiden oppimiseen ja niissä ei silloin välttämättä ole niin paljon heittäytymistä ja tunnetta. Toiset laulut ovat selkeästi juuri heittäytymistä ja yritän lasten kanssa löytää eri tyylisistä lauluista juuri sen jutun, mikä niissä on. Vaikka ”rock”-asenne. Välillä taas käytän lauluja elävöittämään tunnelmaa ja eläytymiseen. Tähän saatan käyttää vaikka klassista tai elokuvamusiikkia. Pyrin näin tutustuttamaan lapset mahdollisimman monenlaiseen musiikkiin.
Esiintyminen
Käytän välillä tunnilla myös laulujoogaa rauhoittumiseen. Ja välillä pyrin säveltämään lasten kanssa. Ryhmästä riippuen, myös esiintymisaspekti on kiva ottaa mukaan, niin että teemme vaikkapa pienen koreografian soittaen ja liikkuen jonkin kappaleen ympärille.
Opetusharjoittelukokemuksia:
Opetusharjoitteluni varhaismusiikkikasvatuksessa oli viime syksynä Toppelundin päväkodissa Espoossa. Siellä oli kaksi ryhmää; 3-4 vuotiaat ja 5-6- vuotiaat. Suoritimme harjoittelun pareittain opettajan observoidessa meitä. Harjoittelusta jäi päällimmäisenä mieleen, että se oli todella raskas mutta todella kehittävä. Muskarin vetäminen 20 pienelle ihmiselle on melkoinen urakka, jos sitä ei ole tehnyt aiemmin. Aikaa kului paljon myös suunnitteluun. Ehkä haasteellisinta oli löytää balanssi kaikessa. Kuinka heittäytyä mutta ei liikaa, kuinka muistaa kaikki suunniteltu mutta olla silti spontaani. Otan tähän pari otetta harjoitteluni loppureflektiosta:
”Nautin eniten siitä, että sain lapset rauhoittumaan ja eläytymään. Nyt ainakin tuntui siltä, että mukavinta minusta on luoda vahva maailma, jossa seikkaillaan ja tehdä koko tunnista kuten retki jonnekkin maailmaan. Tämä on kuitenkin myös aika intensiivistä ja vaatii paljon heittäytymistä ja eläytymistä. Tuntien jälkeen olikin aina sellainen olo, kuin olisi "heittänyt keikan". Mielenkiintoista on tutkia tulevaisuudessa, kuinka vähällä energialla ja rauhallisella läsnäololla saa myös tuotettua hyvän tunnin. Niin, ettei aina ole niin paljon viihdyttämässä lapsia, vaan antaa heidän itse olla myös aktiivisempia ja aloitteellisempia. Tietysti myös ryhmän suuruuskin vaikutti siihen, että tunnit olivat niin intensiivisiä.”
”Itse koen, että itselläni suurin haaste on selkeys, sillä kun heittäydyn, helposti unohdan mitä olen suunnitellut tai mitä seuraavaksi. Samoin saatan vähän liikaa heittäytyä ja voisin enemmän luottaa rauhaan ja läsnäoloon. Tässä kyllä minua itseänikin auttaa laulujoogahetki lasten kanssa. Samojen asioiden kanssa selvästi sitä painii, kuin myös laulajana/esiintyjänä. Varmaan tapanikin opettaa lapsia on enemmän esiintyjämäinen. Vien heitä tunnetiloihin ja elämyksiin oman eläytymiseni ja heittäytymiseni kautta. ”
”Toisaalta huomasin, että paljon on myös niin, että aina ei tarvitse jotain erityistä. Se, miten on läsnä ja miten asiat tekee on tärkeintä. Ja, että saa kontaktin lapsiin. Aivan alussahan tässä ollaan pedagogina, joten vaikea toisaalta sanoa, missä sitä sitten lopulta on jonain päivänä. Silti improvisaatio ja luovuus, heittäytyminen/eläytyminen sekä yhteyden itseen löytäminen tulevat varmasti olemaan ne tärkeimmät asiat minulle muskaritoiminnassa. ”
Opetusharjoittelussani tapahtui selkeä kehityskaari. Ensimmäisellä kerralla jännitti paljon ja energiaa meni omaan epävarmuuteen. PItkin harjoittelua alkoi hahmottua oma opettajapersoona ja siihen alkoi luottaa.
Kovin hankalia tilanteita ei syntynyt, koska mukana oli observoiva opettaja sekä päiväkodin hoitaja. Muutoin olisimme saattaneet olla välillä helisemässä niin suuren lapsijoukon kanssa. Positiivisia kokemuksia syntyi siitä, kuinka saimme lapset heittäytymään ja eläytymään sekä pitämistäni laulujoogahetkistä lasten kanssa. Oli ihanaa nähdä kuinka he rauhoittuivat.
Nyt kun olen aloittanut työt muskarissa, tämä sama harjoittelun tuoma oppi on jalostunut ja muokkaantunut. Opettajapersoonani vahvistuu ja pystyy huomioimaan koko ajan enemmän asioita tunnin aikana. Olen huomannut, että todellakin huomioni siitä, että aina ei tarvitse olla jotain erityistä ja uutta, on hyvä, sillä kun on läsnä ja itse seisoo sen takana mitä tekee, se yleensä riittää lapsille. Muskarinopettajana pitää olla hallussa aika iso määrä lauluja ja leikkejä, jotta voi oikeasti olla spontaani. Tätä minulla ei vielä ole täysin hallussa. Mutta vähitellen.. Edelleen mieluusti pidän tunnit tarinamaisina/seikkailunomaisina, sillä pidän sellaisesta ja se tuo hyvin leikin elementin mukaan sekä samalla voi myös treenata omia eläytymisen taitoja.
Kokemuksia eri opettajien opissa ja oma opettajuus
37 vuoden ikään mennessä minulle on kertynyt liuta erilaisia opettajia. Ensimmäiset opettajani olivat satubaletin opettajia 3-vuotiaana. Jo silloin muistan, että oli erilaisia opettajia ja toisista tykkäsin, toisista en. 6-vuotiaana aloitin pianotunnit paikkakunnan kanttorin luona. Pidin paljon tunneista. Opettaja oli ihan ok. Parasta hänessä oli se, että hän kannusti minua säveltämiseen ja kirjasi ylös sävellyksiäni. 9-vuotiaana aloitin pianotunnit musiikkikoulussa. Pianonopettajani oli melko tulinen ja temperamenttinen tapaus ja joskus huusikin minulle tunnilla. Ensin en oikein pitänyt hänestä, mutta vuosien varrella ystävystyimme niinkin hyvin, että 14-vuotiaana ollessani, aloimme käydä yhdessä ratsastustunneilla ja meistä tuli aivan ylimmät ystävykset. Pianonsoiton opettajani olikin lopulta aika suurpiirteinen ja antoi minun soittaa melkein mitä vain. Olin taitava lukemaan nuoteista ja opin nopeasti, joten soitimme melko vaikeitakin kappaleita ollessani aika nuori. Opettajani ei jäänyt jumittamaan pitkäksi aikaa samaan kappaleeseen, vaan soitimme paljon erilaista, jotta mielenkiintoni pysyi yllä. Sitten vaihtui pianonopettajani. Seuraava opettajani oli täysin päinvastainen. Todella tarkka. Selvisi jotain: perustekniikkani oli aivan vajavainen, koska emme olleet perehtyneet asioihin tarkasti edellisen opettajan kanssa. Muistan kun soitimme yhtä sivun mittaista kappaletta puoli vuotta. Muistan myös, kun esitin kappaleet matineassa ja muut opettajat tulivat ihmeissään kysymään opettajaltani, että mitä ihmettä olet tehnyt Hannalle. Kuulostaa upealta. Jatkoin hänen opissaan I tutkintoon saakka. Mutta sitten tämä pikkutarkkuus alkoi syödä minua. Olin kuitenkin luonteeltani improvisoiva ja luova ja heittäytyvä. Opettajani tuntui määrittävän kaiken. Säveltäminen oli jäänyt kyllä jo aloitettuani musiikkikoulun. Jonkin aikaa minulla oli sijaisia, jotka antoivat minun soittaa vapaammin kaikenlaista.
19-vuotiaana en enää ollut kiinnostunut pianonsoitosta ja aloitin laulutunnit. Laulunopettajani oli ihanan kannustava. Sai minut tuntemaan oloni mestarilaulajaksi. Muistan hänen postiviisen otteensa. Seuraava opettaja oli taas erilainen. En oikein ymmärtänyt hänen oppejaan enkä kehittynyt ja en saanut hänestä myöskään inspiraatiota ja sinä vuonna minulla tuli myös äänivaurioita.
Konservatorion ammattipuolella minulla oli opettajana laulunopettaja, joka oli todella tiukka. Pelkäsin häntä ensimmäisen vuoden. Mutta kunnioitin ja arvostin myös. Ja kehityin paljon ja kurinalaisesti tein kaiken. Opettajani oli jotenkin vanhan koulukunnan opettaja, jolla oli vahvan auktoriteettimainen tapa opettaa. Opettajan ja oppilaan paikka oli selvä ja opettaja oli joskus huonolla tuulella ;) . Vähän diivamaista asennetta. Mutta koska kehityin paljon, en välittänyt tästä.
Konservatorion jälkeen olin kolme kuukautta fyysisen teatterin kursseilla, jossa opettajanani oli Adam Darius, joka on opettanut mm. Maria Callasia ja Kate Bushia liikkumaan ja esiintymään. Pidin todella paljon hänestä opettajana. Hän oli iin valoisa ja kupli luovuutta. Hän oli todella tiukka balettitanssijan otteella opettava, mutta sai minut yrittämään tosissani. Ja taas kehityin paljon esiintyjänä.
Minulle on myös jäänyt mieleen Musiikkiteatterikoulu Mustista eräs opettaja, joka oli hyvä esimerkki siitä, miten ei pidä opettaa: Hänellä oli selvät suosikit ja inhokit. Hän solvasi oppilaita toisten edessä, eikä kuitenkaan osannut antaa työkaluja tehdä toisin. Jos hänellä olisi ollut suuri meriittilista takanaan, olisin tämän ehkä voinut jotenkuten sulaattaakin, mutta koska näin ei ollut , hän meni opettajana opettajien Ö-mappiin minulla. Samassa koulussa oli opettajan hänen tyttärensä, joka oli täysi vastakohta hänelle. Hän toimi pitkään esikuvanani laulunopetuksessa. Hän oli todella innostava, luova, positiivinen. Joka tunnin jälkeen lähdin innostuneena pois. Ja kehityin taas. Ei edes haitannut, että hän oli samanikäinen kuin itse olin.
Minulla on ollut laulunopettajina paljon erilaisia opettajia. Olen huomannut, että kyllä kehityn sekä tiukan ja vähän kannustavan opettajan opissa että vähemmän tiukan, jos vain uskon opettajan taitoihin. Tämä onkin mielenkiintoista. Mikä saa minut uskomaan heidän taitoihinsa?
Intiassa olen opiskellut klassista laulua ja laulujoogaa. Intiassa on guruperinne. Tämä kyllä sopii minulle, sillä olenhan aina pitänyt tällaisista vanhan koulukunnan opettajista. Se saa oloni turvalliseksi. Intiassa ensimmäinen opettajani oli todella tiukka ja positiivista palautetta ei paljon tullut. Silti opin paljon. Toisaalta oli kauheaa huomata, kuinka opettaja saattoi vaikka naureskella jollekulle oppilaalle ja toisaalta kaikki joutuivat laulamaan toisten edessä, vaikka kaikki eivät olleet edes ammattilaulajia. Tässä oli puolensa. AInakin halusin harjoitella, että selviäisin kunnialla siitä tilanteesta. Toisaalta se saattoi olla joillekkin muille myös ahdistavaa. Toinen opettajani Intiassa oli arvostettu Pandit Bhajan Sopori. Hän oli monin kerroin palkittu santoor mestari. Todella sydämellinen, mutta ei kehuja paljoa myöskään tullut, koska todella intialainen laulu on niin vaativaa, että olin siinä melko alussa, vaikka laulajana olen pitkällä. Kävin tunneilla hänen kotonaa ja hän tarjosi aina teetä. Tästä minulle jäi mieleen se rauhan ja sydämellisyyden ilmapiiri, jonka hän loi. Tehokkuus ei aina todellakaan vaadi sitä, että pitäisi olla tiukka tahti.
Uskon itse olevani laulunopettajana tiukka ja tarkka. Välillä liiankin tiukka. Silloin yritän muistuttaa, että balanssi. PItää olla myös tunnepuoli mukana. Olen yrittänyt kehittää itseäni opettajana. Taknisesti se on tapahtunut sen myötä, kun olen kehittynyt itse laulajana. Opettajilta yritän muistaa positiivisen energian ja luovuutta yritän tuoda mukaan aina myös.
Muskarinopettajana olen vähän erilainen. Silloin varsinkin, kun olen vain lasten kanssa, heittäydyn, kerron tarinoita ja innostan lapsia. Yritän olla mahdollisimman lapsenkaltaisesti heittäytyvä. Tiukkakin olen ja vaadin välillä aikuisiakin laulamaan mukana. Muskarinopettajista minuun ovat vaikuttaneet eri opettajat joita olen obervoinut. Mieleen on jäänyt empaattisuus ja pidän myös siitä, että opettaja on rauhallinen ja turvallinen.